Sailan yksityiset

Johniel SWE


© Kuviin lupa yksinoikeudella, kopiointi kielletty

ERJ-I, YLA2

Nimi Johniel SWE Rotu Ruotsalainen puoliverinen
SukupuoliOri Syntymäaika21.02.2010 / 19-vuotias
Rekisterinumero VH11-043-0020 Säkä 157cm
Painotus Estepainotus Koulutustaso 160cm , VaB
Maahantuoja Tuuliharja Omistaja Saila VRL-05775



John on Hannan ja Aresin tavoin ostettu aikoinaan Crayonin huutokaupasta. Jo käsiohjelmaa tutkaillessani kiinnitin huomiota kilpakentillä loistaneeseen esteoriin, joka olisi kuin tehty sulhoksi meidän Spaissille! Ajattelin jo kuitenkin ennen huutokauppaa, että oriin hinta luultavasti hipoisi pilviä muutaman huudon jälkeen, eikä minulla ollut salaista pankkitiliä Sveitsissä, josta saisin järjettömät määrät rahaa.

Huutokauppapäivä koitti, enkä ollut saanut Johnia mielestäni. Henkeni oli salpautua, kun näin sen ensimmäistä kertaa Crayonin tallipihalla. Rinta rottingilla se tepasteli narun päässä, itseasiassa kahden. Moni vilkaisi hieman epäluuloisesti oria, jota talutti kaksi todella raavasta miestä. Mieheni mutisi jo tässä vaiheessa, että tuollaista hulluahan et sitten kotia raahaa. Pienen shown jälkeen miehet saivat oriin vihdoin talutettua kentälle, minne riensinkin niin nopeasti kuin pystyin.

John esittelikin jokaisen temppunsa, mitä taisi. Se nousi pystyyn juuri, ennen ratsastajan selkään nousua. Tepastelu jatkui vielä pitkään ja vasta esteillä ori näytti siltä, että alkoi hieman keskittyä. Huutojen aika koitti ja jäin suu auki katsomaan, miten yksikään käsi ei noussut. Omani nousi siinä kohtaa melko nopeasti ja mieheni vieressäni parkaisi lujaan ääneen. Meklari ei montaa sekuntia odotellut uusia huutoja vaan paukautti nuijaansa minun voittoni merkiksi.

John oli jo hieman iäkkäämpi herra kun saapui talliini, mutta sillä on edelleen ruutia takataskussa ja niin sanotusti tuli puon alla. Orimaiseksikin sitä voisi kutsua, jos tahtoisi. John on kuitenkin ollut yksi järkevin ostokseni, vaikka luonteeltaan herra ei olekaan mikään helpoin tapaus. Sain huutokaupasta itselleni valmiin siitosorin ja se onkin viettänyt meillä leppoisia eläkepäiviä, välillä tammoja naurattaen.

Tallissa John on äärettömän rasittava tapaus. Jos tallissa käy pienintäkään kuhinaa, ori on hermostuneen oloinen ja potkii seiniä, minkä kerkeää. Äänenkorottaminen ei saa Johnia hiljaiseksi, mutta pieni tuppo heinää pitää sen vaisuna sen pari minuuttia. Tämän takia John onkin sijoitettu tallin viimeiseen nurkkaan, mistä menee ohi lähinnä tallikissoja tai niiden edellä vipeltäviä hiiriä. John viettää päivänsä melko pitkälle katoksellisessa tarhassa, jota on korotettu korottamisen jälkeen ja jota vartio ihan oma sähköpaimen lisäboostia antamaan. John ei missään langoissa pysyisi, vaan sillä on kakkosnelosesta taottu oma bunkkeri, minkä aidanraoista se tiirailee tammoja. Jos se ei olisi aikoinaan loistanut kilpakentillä, olisin tiputtanut sen miehuuden jo aikapäiviä sitten lähimmän konitohtorin vastaanotolle. Tarhakavereita tai naapureita Johnilla ei ole, eikä tule. Tarhaan John lompsii vaihtelevalla tyylillä, joko kahdella jalalla, pyörien tai joinain päivinä jopa ihan tikkusuoraan.

Hoitaessa hoitopaikalle. Aina, vaikka olisi kuinka kiire. Johnin levoton sielu luultavasti liiskaisi harjaajansa pakkeineen päivineen hirsiseinään, joten turvallisuus ennen kaikkea. John seisoo ihan nätisti hoitopaikalla, mieluiten niistä viimeisellä missä liikenne ohi on vähäisintä. Se saattaa välillä kuopia tai huudella, mutta muuten sen harjaaminen on ihan leppoisaa puuhaa. Kinttunsa se nostaa suhteellisen kivasti ja varusteiden laitto on orille rutiinia. Leppoisa kaveri siis siinä mielessä, toki orin viereen ei hoitopaikalle seinän toiselle puolelle tuoda tammoja. Eläinlääkäri on Johnin mielestä ihan okei kaveri, eikä kengittäjästäkään löydy moitittavaa.

Kun tämän pienen hormoonikimpun on sitten vihdoin saanut varusteisiin, alkaa tämän kaverin kanssa työskentelyn helpoin osuus. Alkuun meille tullessaan se toki jännitti ja teki kaikenlaisia tempauksia, mutta nykyään on oikein kelpo ratsu. Sileällä herra tarvitsee hieman enemmän tehtäviä, ettei homma mene huuteluksi. Se kuitenkin suorittaa pyydetyt asiat, vaikka turpa kävisi jatkuvalla syötöllä flirttiä tammojen suuntaan. Esteillä John kuitenkin loistaa. Se hyppää käytännössä kaiken, mitä eteen keksii laittaa. Sen oma moottori rullaa kokoajan, eikä sitä liiemmin tarvitse käskeä. Pidätteetkin menevät useimmiten lävitse. Maastoiluun John ei oikein koskaan ole tottunut, mikä on harmillista. Vanhan paapan kanssa olisi toisinaan mukava heittää rentoja sunnuntaimaastoja. Ori kuitenkin on turhan levoton maastoilukaveri, eikä sen karkuuttaminen tunnu houkuttelevalta ajatukselta. Tämän vuoksi myös maastoesteet ovat jääneet herran osalta kokonaan välistä.

Koppiin tai rekkaan John syöksyy edelleen kuin ammuttu. Se tietää että vastassa on joko kisakentät tai kiimaisia tammoja. Orin lastaaminen onkin suhteellisen helppo homma, ei tokikaan aloittelijalle sopiva pikku jobi, mutta on niitä vaikeampiakin lastattavia nähty. John matkustaa nätisti, vaikkakin yksin. Rekassa sen ja seuraavan väliin jätetään aina yksi paikka, oletuksena että matkaseuralaiset ovat oreja tai ruunia. Tammojen kanssa Johnia ei siedä laittaa edes samaan rekkaan. Kopissa John matkustaa aina yksin. Kisapaikalla tai missä vaan vieraalla paikalla Johnin pitelemiseksi tarvitaan hevosmiestaitoa. Sitä ei sovi viedä liian lähelle oikeastaan ketään ennen verryttelyä ja verryttelyssäkin John on koristeltu punaisin rusetein. Se onneksi tietää, mitä kisoihin on tultu tekemään ja vaikka käsihevosena onkin äärimmäisen ärsyttävä, ei sen suorituksissa ole koskaan ollut moitteen varaa.


Suku & jälkeläiset

Isä: Elekiel Zerhol Z3 Ii: Johnny Boy Joy Iii: Johniel 39
Iie: Sterna Jost
Ie: Trauma Zerhol Z3 Iei: Claus Drama
Iee: Methofila
Emä: Closterholm Sesona Ei: Autumn Flekzis Eii: Zygmy Disease
Eie: Smartie Saxson
Ee: Closterholm Trixie Eei: Troub
Eee: Prixie 98

isä: Elekiel Zerhol Z3 oli aikoinaan tunnettu Ruotsissa kuumasta luonteestaan. Ori oli 167cm korkea ruunikko ruotsalainenpuoliverinen, jota ihmiset ihastelivat ja kauhistelivat kansallisentason kisakenttien laidoilla vuodesta toiseen. Zerhol hyppäsi 150cm korkeudella, voittaen yhden maansa mestaruuden ja muutamat muut arvokisat, kävipä se myös ulkomailla pyörähtämässä. Orin käsiteltävyyttä korvasivat sen kilpailutulokset ja on kiistelty, olisiko niin räväkkä luontoista oria edes kilpailutulosten perusteella ollut suotavaa käyttää jalostukseen. Zerholin luonne periytyi melko pitkälti sen varsoille, joita syntyi parisenkymmentä. Zerhol kuoli tapaturmaisesti vain 16-vuotiaana.

ii: Johhny Boy Joy oli englannissa asuva hannover ori. Korkeutta siltä löytyi 171cm ja väriltään se oli ruunikko. Johhny kilpaili kansainvälisellä tasolla ratsastajansa kanssa monta vuotta, jonka jälkeen se myytiin hyvällä rahalla siittolaan, missä se astui elämänsä aikana likimain sata tammaa. Ori oli selväpäinen tapaus, mutta jostain syystä jätti myös muutaman hieman räväkämmän varsan.

ie: Trauma Zerhol Z3, tutummin Trauma oli ruunikko läsipäinen tamma. Rodultaan tämä 163cm korkea hevonen oli ruotsalainenpuoliverinen. Trauman kilpailuhistoria on jäänyt lyhyeen tamman jännevamman takia, mutta se kerkesi hypätä muutamat kansalliset kilpailut ennen loukkaantumista. Trauma toimi siitoskäytössä muutaman vuoden, jonka jälkeen se myytiin eläkekotiin. Tamma kuoli vasta lähempänä kolmenkymmenen ikävuotta.

emä: Closterholm Sesona on 163cm korkea ruotsalainenpuoliverinen. Rautias tamma hyppäsi kansallisella tasolla parivuotta, keräten itselleen hieman näyttöjä. Kuitenkin jo kymmenen vuotiaana tamma siirrettiin sen omistaman siittolan puolelta siitoskäyttöön, lähinnä sukunsa vuoksi. Sesonan luonteessa ei ollut moitittavaa ja ajateltiin että Zerholilla astuttamisesta huolimatta varsasta tulisi hyväkäytöksinen. Sesona varsoi seitsemän kertaa ja kuoli viimeiseen synnytykseensä.

ei: Ruotsinpuoliverinen Autumn Flekzis oli aikanaan Norjan suurimpia nimiä esteratsastuksen saralla. Ori hyppäsi mitä eteen laitettiin, eikä sille monestikaan löytynyt voittajaa. Ruunikko, 172cm korkea Flexa loukkaantui valitettavasti laitumella, jonka jälkeen se toimi vain siitoskäytössä. Vanha vamma kuitenkin jäi kummittelemaan ja sen vuoksi ori lopetettiin verrattain nuorena ja sen jälkeläiset ovatkin olleet haluttua tavaraa ympäri pohjolan.

ee: Closterholm Trixie oli rautias tamma, jonka säkä ylsi juuri ja juuri yli 160cm. Tamman suku on vertaansa vailla ja sen vuoksi tämän ruotsinpuoliverisen kohtali oli sisäänratsastuksen ja parin pienen kilpailun jälkeen jäädä kokonaan siitoskäyttöön. Trixie olikin melkoinen emätamma ja teki sillä saralla pitkän uran, jättäen jälkeensä hienoja varsoja. Trixie syntyi ja kuoli samaan siittolaan, kuolinsyynään vanhuus.

Jälkeläiset

1.s. 18.04.2011 swb-t. T.H. LOL Omistaja: Tuuliharja
2.s. 02.06.2014 swb-o. Crayon Jarl Omistaja: Crayon

Saavutukset & kilpailut

Johnilla on kasassa 51 ERJ sijoitusta

ERJ-I myönnetty 31.08.2022
102 pistettä
YLA2 myönnetty 31.07.2022
80,5 pistettä

20.07.2014 ERJ Wezenlijk - 160cm : 3/40
19.07.2014 ERJ Wezenlijk - 160cm : 4/40
18.07.2014 ERJ Wezenlijk - 160cm : 3/40
17.07.2014 ERJ Wezenlijk - 160cm : 5/40
17.07.2014 ERJ Wezenlijk - 160cm : 3/40
23.06.2014 ERJ Infinity - 160cm : 2/40
21.06.2014 ERJ Infinity - 160cm : 4/40
19.06.2014 ERJ Infinity - 160cm : 3/40
17.06.2014 ERJ Infinity - 160cm : 5/40
09.06.2014 ERJ Aaltolan tila - 150cm : 3/30

03.06.2014 ERJ Susiraja - 160cm : 3/30
01.06.2014 ERJ Susiraja - 160cm : 4/30
30.05.2014 ERJ Silverlode - 160cm : 2/30
30.05.2014 ERJ Kadotetut Suomenhevoset - 160cm : 3/30
29.05.2014 ERJ Kadotetut Suomenhevoset - 160cm : 4/30
28.05.2014 ERJ Silverlode - 160cm : 1/30
26.05.2014 ERJ Silverlode - 160cm : 4/30
25.05.2014 ERJ Silverlode - 160cm : 4/30
23.05.2014 ERJ Silverlode - 160cm : 5/30
21.05.2014 ERJ Nonshein - 160cm : 1/40

22.05.2014 ERJ Nonshein - 160cm : 2/40
27.05.2014 ERJ Nonshein - 160cm : 3/40
27.05.2014 ERJ Nonshein - 160cm : 1/40
28.05.2014 ERJ Nonshein - 160cm : 3/40
19.05.2014 ERJ L'amour aux Chevaux - 160cm : 6/40

13.05.2014 ERJ L'amour aux Chevaux - 160cm : 6/40
12.05.2014 ERJ L'amour aux Chevaux - 160cm : 1/40
23.04.2014 ERJ Rätvänä - 160cm : 2/40
23.04.2014 ERJ Rätvänä - 160cm : 5/40
22.04.2014 ERJ Rätvänä - 160cm : 4/40
21.04.2014 ERJ Rätvänä - 160cm : 5/40
20.04.2014 ERJ Rätvänä - 160cm : 3/40
19.04.2014 ERJ Rätvänä - 160cm : 3/40
10.05.2014 ERJ Solo - 160cm : 5/40
08.05.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 5/40

07.05.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 1/40
04.05.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 1/40
30.04.2014ERJ Solo - 160cm : 2/40
28.04.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 1/40
28.04.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 1/40
26.04.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 6/40
25.04.2014 ERJ Solo - 160cm : 3/40
25.04.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 3/40
24.04.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 1/40
24.04.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 2/40

21.04.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 3/40
21.04.2014 ERJ The Y Team - 160cm : 3/40
18.04.2014 ERJ Nonshein - 160cm : 4/40
06.04.2014 ERJ Kirbera - 160cm : 2/30
31.03.2014 ERJ Kirbera - 160cm : 1/30
26.03.2014 ERJ Kirbera - 160cm : 4/30

31.07.2022 / ERJ-cup Kutsu / 130cm / 10/102


Valmennukset & Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä - 09.07.2022
Huristelin autollani kohti tallia, mistä hätääntynyt tallityttö oli soittanut Johnin teloneen jalkansa. Tottakai, jos omistaja kerran vuodessa käy hoidattamassa hiuskuontaloaan kampaajalla, on hevosen pakko silloin teloa kinttunsa. Hiusväri ei ollut juurikaan kerennyt vaikuttaa, joten olin melkoinen näky järkyttävän värisessä kuontalossani.

Tallille päästyäni John oli jo otettu sisään. Ontuminen oli selkeä, mutta en päällisin puolin löytänyt mitään, mikä sen voisi aiheuttaa. Tällistä huolimatta ori tantteerasi hoitopaikallansa ja huuteli tammoille ulos terveisiä. Rapsuttelin päätäni ja aloin soittelemaan lävitse lähitienoon eläinlääkäreitä, koppiin ja klinikalle oria olisi vaikea saada nuon kolmijalkaisena. Soitin myös kengittäjämme Kielon paikalle, jos se olisikin vain paise. Kengän ainakin saisi ottaa pois.

Eläinlääkäri saapui ensin ja yritti yhtä tyhjin tuloksin löytää jalasta jotain märskyä, mikä Johnin kolmijalkaisuuden selittäisi. Ei löytänyt hänkään ja edes ultraus ei tuottanut tulosta. Karsinalepoa ja kipulääkettä, kunnes hevosen saisi koppiin, tuumasi eläinlääkäri. Voi kun hienoa, seiniä lähinnä päivätyökseen mäiskivä hevonen karsinalepoon. Kyllä koettelisi hermoja yhdellä jos toisella. Maksoin muutaman satasen laskun eläinlääkärille ja sisälläni itkeskelin, ei olisi hetkeen varaa lähteä kampaajalle tätä harakanpesää korjauttamaan.

Kielo saapui tunnin päästä eläinlääkäristä ja alkoi kopeloida kavioa. John luimisti ja yritti nypätä kinttuaan pois Kielon käsittelystä. Melko selvä paise, Kielo totesi. Tämän kun olisin tiennyt ennen eläinlääkäriä, olisi taas säästynyt muutama satku. No saimme ainakin kipulääkettä. Kielo taituroi hermostuneen Johnin jalkaan haudepaketin, jota kehotti vaihtelemaan päivittäin. Sen jälkeen John pääsi omaan karsinaansa, missä aina välillä nappasi suullisen heinää ja loppuajan keskittyi metelöimiseen. Mietin, vieläkö pankkitililtä löytyisi sen verran paalua, että saisin haettua itselleni vastamelukuulokkeet.

Estevalmennus - 30.06.2022
Ravasin Johnin kanssa alkuverryttelyjä, kun maneesiin saapui Hans, aina Saksanmaalta saakka. Hans oli Suomessa pitämässä valmennuksia, joten tottakai olin tahtonut mukaan. Hansilla oli vain vähän aikaa ja toisaalta minulla vähän rahaa, joten olin valikoinut ratsukseni Johnin, että saisin itse mahdollisimman paljon irti valmennuksesta

Valmennus oli alusta saakka intensiivinen, kun aloimme tekemään laukkatehtävää puomeilla. Ehkä saatoin hieman hävetä, kun 160cm ratoja hypännyt hevoseni ei ollutkaan niin hyvä puomitehtävässä, kuin olisi voinut odottaa. Jouduin useaan otteeseen korjaamaan ratsastustani kun Hans huuteli ohjeita korvanappiini. Johnia tehtävä alkoi jo turhauttaa ja kun saimme yhden onnistuneen pätkän, antoi Hans luvan lopettaa.

Tänään emme hyppäisi rataa, mutta Hans oli koonnut kentälle erilaisia esteitä, joista muodosti melko haastavia tehtäviä. Välikäyntien jälkeen hyppäsimme pari kertaa verryttelyhypyksi pystyn, jonka jälkeen pureuduimme Hansin meille tekemiin tehtäviin. John yritti todella kovasti, mutta ratsastin sen välillä turhan haastaviin paikkoihin ja puomit kolisivat melko tiuhaan tahtiin. Hans neuvoi jatkuvalla syötöllä ja pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Loppuverryttelyssä sain vielä monipuolisen palautteen ratsastuksestani. Olin samaan aikaan todella pettynyt ja todella tyytyväinen. Toki senhän takia näissä valmennuksissa käydään, että oppisi, eikä että saisi näyttää saksalaiselle huippuvalmentajalle kuinka täydellinen on.

21.06.2022 - Estevalmennus
Koska varsinainen valmennukseen tuleva hevoseni oli aamulla esittänyt epäpuhdasta liikettä, vaihdoin lennosta Johniin. Saatoin nähdä tyytyväisen virneen Harrin naamalla, kun hän asteli kentälle ja näki ratsuni alkuraveissa. Harri tiesi Johnin kilpakentiltä vuosien takaa, mutta ei ollut vielä koskaan valmentanut meitä ratsukkona. Aloitimme melkein heti tekemään verryttelyä laukassa ja Harri pisti meidät tekemään laukansäätötehtäviä. Miehen naamasta oikein huokui tyytyväisyys, kun näki, kuinka helposti John suoritti tehtävät. "Tässä sinulla on oikea opetusmestari itsellesi", hän myhisi kun nosti esteitä. Aloimme tulla pientä kolmen esteen tehtävää, 140cm korkeudessa. John hyppäsi korvat hörössä ja heitteli välillä pari ilopukkia väleihin, se ei ollut hypännyt aikoihin. Kun niin sanottu verryttely oli hoidettu pois alta, Harri selitti miten rata menisi. Se oli verrattain helppo, mutta pari hieman haastavampaa tehtävää oli pujotettu väleihin. Korkeus pysyi 130-140cm välissä, emme halunneet rasittaa Johnia turhaan nostamalla puomeja aivan tappiin. Suoritimme radan kahteen otteeseen, kun ensimmäinen oli omalta puoleltani hieman hakemista, jonka seurauksena otimme kolmesta esteestä puomit alas. Toisella kerralla saimme Johnin kanssa puhallettua yhteen hiileen ja teimme puhtaan suorituksen. Harri kehui vielä vuolaasti, ei minua tokikaan, vaan hevosta, jonka jälkeen jäimme suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti.

06.06.2022 - Päiväkirjamerkintä
John seisoi yllättävän rauhallisesti tarhassaan, kun saavuin hakemaan sitä. Ori kuitenkin valpastui heti, kun näki minut ja jolkotteli portille, pitäen samalla hörinän ja hirnunnan sekaista meteliä. Napsautin ketjuriimunnarun kiinni Johnin riimuun ja tuikkasin vielä ketjun leuan alta, varmuuden vuoksi. Matka talliin kului Johnilla tanssahdellen ja hirnahdellen, olihan hän koko tallin mahtavin hevonen. Tallissa talutin Johnin suoraan hoitopaikalle, missä napsautin sen kii molemmin puolin. Jätin riimunnarun myös kiinni orin päitsiin, varmuuden vuoksi. John pyöri hetken hoitopaikalla levottomasti, kunnes rauhoittui kuuntelemaan ulkoa kuuluvia ääniä. Olin hakenut Johnin kaikki varusteet valmiiksi, jotta sitä ei tarvitsisi jättää vartioimatta hetkeksikään. Tänään oli tarkoitus vain pestä se, että se olisi sitten valmiina kesän tammojen riiailuun. Kastelin Johnin korvista hännänpäähän ja aloitin shampoon levityksen. John oli nähnyt suihkun viimeksi aivan liian kauan sitten, joten työmaa oli melkoinen. Kun shampoo oli levitetty, aloitin huuhtelun. Saattoi olla, että shampoota oli lurahtanut pari painallusta liikaa, koska vaahtoa vain tuli ja tuli. John seisoi kuitenkin kuin tatti paikallaan, välillä hirnahtaen. Kun viimein sain Johnin huuhdeltua, olisi joku vasta paikalle saapuva kuvitella tulleensa vaahtobileisiin. Viemärini oli tukkiutunut jo aika päiviä sitten, eikä polveen ulottuva vaahto poistunut millään hoitopaikalta. Napsautin Johnin irti ja siirsin seuraavalle hoitopaikalle, että saisin homman valmiiksi. Kuivasin oriin huolella, levitin selvityssuihkeen harjaan ja häntään ja rasvasin sen kaviot. Harjasin oriin kauttaaltaan puhtaalla harjalla ja selvitin takut sen hännästä. Kun vihdoin olin valmis, valui minustakin vettä aivan alinta vaatekerrosta myöden. Ulkona oli suhteellisen kaunis sää, mutta koska Johnin tämän vuoden orikuvastokuvia ei vielä oltu otettu, heitin sille kevyen ulkoloimen päälle kuivumisen jälkeen. Lähdin viemään sitä takaisin ulos ja jos mahdollista, John liiteli vierelläni vieläkin isommalla egolla, kuin sisälle tullessa. Ehkä sen peseminen ei ollutkaan kovin hyvä idea, sen egon kannalta nimittäin.

Ulkoasu © Sakkura 2017   /   Kuva © Simone.Com (CC BY-NC 2.0)   /   Taustakuva © Subtle Patterns

Tämä hevonen on virtuaalihevonen

1