Sailan yksityiset

Mad Madagascar


© ransu.kuvat.fi

-

NimiMad Madagasgar Rotu Trakehner
SukupuoliTamma Syntymäaika26.05.2021
Rekisterinumero VH22-021-0128 Säkä 161cm
Painotus Estepainotus Koulutustaso 140cm
Maahantuoja Saila Omistaja Saila VRL-05775


Pala historiaa

Hapuilin puhelintani. Ei vielä ollut aamu. Silmät ristissä vedin vaistomaisen liikkeen, joka laittaisi herätyskellon torkulle. Ei se hiljentynyt, pirisi vain. Nousin istumaan sängyn laidalle ja ihmettelin, miksi tuttu hevoskuljetusfirma soitteli minulle tähän aikaan yöstä. Varmaan väärä numero, ajattelin ja painoin vastausnappia. "Onko sielä Saila?", kysyi mies puhelimen päässä. No on, enkö ollut muka vastannut nimelläni. "Minulla on tässä pieni ongelma ja olet ainut hevosihminen, kenet näillä tienoilla tunnen, sopiiko jos ajan siihen ja selitän tarkemmin?" Mietin hetken, että mitä hemmettiä, mutta mies kuulosti todella tarvitsevan kipeästi apua, joten vastasin myöntävästi. "Varaa yksi tyhjä karsina, jos millään kykenet" ja puhelu päättyi.

Puin päälleni ja kävelin talliin. Hevoset näyttivät ihmettelevän, miksi emäntä haahuili tallissa puoli kolme aamuyöstä. Etsin tyhjän karsinapaikan tallin perältä ja mietin, mitä helvettiä se karsinapaikalla tekisi tähän aikaan. Pihalta alkoi kuulua rekan jyrinä ja avasin tallin ovet. Tuttu hevosrekka, millä Tyynekin aikoinaan oli matkustanut, lipui tallin ovien eteen. Moottorin jylinän ylitse kuulin kuitenkin, kuinka joku yritti pois lähes väkisin rekan seinän lävitse. Marko sammutti auton ja kuulin vielä paremmin, jokin sielä oli paniikissa ja lujaa.

"Otin tämän kyytiin Ruotsista tuossa kymmenisen tuntia sitten. Matkusti ihan nätisti ja oli laivassakin hiljaa muiden kanssa, mutta päästiin Suomen puolta pari tuntia niin helvetti oli irti. Oli varmaan perkele vie rauhoitettu ennen kyytiin lykkäämistä", Marko puhisi, samalla kun sytytti tupakkaa kädet täristen. "Pääsin osoitteeseen minne hevonen olisi pitänyt jättää, niin eivät ottaneet. Sanoivat että ei oltu kerrottu että sieltä olisi tulossa seinähullu hevonen". Avasin varovasti sivuoven ja hevonen hiljeni hetkeksi. Sitten se alkoi taas paukutella. Kysyin, oliko kyydissä vielä muita ja Marko pudisti päätään. "Meinasin viedä sen paluupostilla takaisin, mutta ei sitä tuossa kunnossa voi kuskata. Pakko oli sulle soittaa, kun tääläpäin tein päätöksen että hevonen on saatava ulos kopista. Ei sitä shellinkään pihaan voi purkaa." Aloimme purkaa pientä rautiasta tammaa, joka tärisi kuin haavanlehti. Rampilla se kompuroi niin, että kävi polvillansa. Pimeä tallipiha ei vielä paljastanut, minkälaisilla naarmuilla hevonen oli.

Tallissa totuus valkeni. Tammalla oli jaloissaan pari naarmua, päässä yksi ja polvet olivat ottaneet osumaa rampilla. Marko seisoi neuvottoman näköisenä vieressä, kun puhdistin haavoja ja tein tilannekartoitusta. "Ei ole ikinä ollut tuommoista kyydissä, vaikka olen näitä jo kymmenen vuotta rajan yli rahdannut". Kysyin tamman papereita ja sitä, onko myyjälle soitettu. Ei kuulemma ollut vastannut, mutta paperit kyllä löytyi. Mad Madagascar. Mistähän moinen nimi, ajattelin kun katsoin silmät puoliummessa nukkuvaa hevosta. Neljä vuotias, trakehner. Pistin hevosen karsinaansa ja kysyin Markolta, oliko paljon kilometrejä vielä tälle yölle. Ei kuulemma, pitäisi jo nukkua hotellissa, mutta tämä tamma oli muuttanut suunnitelmia. Tottakai tarjosin väsyneelle hevoskuskille yöpalaa ja yösijan, ettei tarvitsisi enää ajaa metriäkään. Kiitollisena Marko otti apuni vastaan ja kuorsaus kuului parin minuutin kuluttua.

Itse en saanut pientä rautiasta tammaa mielestäni ja olin tallissa jo puoli kuudelta. Annoin hevosille aamuheinät ja jäin seuraamaan uutta hevosta. Kiinnostiko se ketään? Päivän mittaan sain sen kasvattajan kiinni ja vaihdoimme kiivassanaisen keskustelun. Kasvattaja ilmoitti heti, ettei hevosta hänelle tarvitsisi takaisin tuoda. Pienen googlailun jälkeen totesin, että kyseessä oli kunnon trokari. Tamman suku oli kuitenkin mielenkiintoinen. Sähköpostin välityksellä pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen, maksaisin Markolle vain kuljetuksen ja kasvattajalle papereiden teon, niin saisin pitää hevosen. Kummallista hevoskauppaa, mutta tunnuin vetäväni ongelmia puoleeni sillä saralla. Ja niin Martta jäi asuttamaan meille yhtä karsinaa ja näyttämään kyntensä esteradoilla.

Luonne

Kun Martta saapui pimeänä lokakuun yönä, ajattelin että mihin pääni olin laittanut. Hullu hevonen asutti karsinaani, hevonen jota kukaan ei halunnut ja jonka lopulta päädyin ostamaan. En tiennyt siitä mitään, oliko sillä ratsastettu ja oliko se kenties yhtä hullu käsiteltäessä, kuin hevosrekassa sinä yönä. Onneksi pahimmat pelkoni osoittautuivat vääräksi, Martta on luultavasti sympaattisin hevonen, mitä olen koskaan tavannut; hieman pahoillaan olemassa olostaan, mutta nauttii kuitenkin huomiosta ylikaiken. Martta on yhtä lempeä kaikille, ihmisistä hevosiin ja hevosista kissoihin. Tamma ei ole koko meillä olon aikana edes luimistanut korviaan, minä en ainakaan ole nähnyt. Harjatessa se seisoo silmät puoliummessa ja samalla kaavalla mennään läpi kaikki muukin; varustaminen, kengitys ja eläinlääkäri. Martta ei pistäisi pahakseen, jos sitä joku joskus kyhnyttäisi koko päivän korvan takaa. Se on kunnon halinalle.

Kun satulaa alettiin asetella Martan selkään, en ollut varma onko sitä koskaan ennen ratsastettu. Enkä ole vieläkään. Martta otti ratsukoulutuksen vastaan yhtä myönteisesti kuin kaiken muunkin elämässä. Se kehittyi aivan silmissä ja se taipuukin nykypäivänä kouluratsastuksessa vaativalle tasolle saakka. Martta ei piittaa liian ronskeista avuista, mutta tekee kaikesta huolimatta työnsä rehellisesti. Hännän viuhdonta on ainut asia, mistä näkee että Martta ei jostain ratsastajan tekemästä pidä. Vaikka Martta on erityisen taitava kouluratsu, on se vielä parempi esteillä. Tamma rakastaa hyppäämistä ja sen sukukin jo kertoi, että estehevonen siitä tulisi. Martta ei kiellä, kyttää ja on todella varovainen jaloistaan. Maastossa Martta viihtyy ja sen voisi kuvitella vaikka vaellustallin vetohevoseksi.

Sitten se kuljetus. Ensimmäisen vuoden teimme Martan kanssa kovasti töitä, että se saatiin takaisin koppiin. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtui yönä jolloin Martta tuli. Oliko se kopitettu ensimmäisen kerran huumattuna ja vaikutuksen laskiessa oli iskenyt paniikki. Kun Martta meni koppiin, tuli eteen seuraava töyssy. Eihän se sielä matkustanut kovinkaan nätisti. Mutta siitäkin selvittiin, pitkäjänteisellä koulutuksella ja monien eri ammattilaisten avulla. Nykyään Martta matkustaa hiljaa ja kiltisti. Kisapaikalla tamma käyttäytyy kuin kotona.


Suku & jälkeläiset

Isä: Madeira Ii: Mister Molek Iii: Slim Y
Iie: Warstar
Ie: Sweet Madam Iei: Yoko
Iee: Troll N Troll
Emä: Sweetiest Wine Ei: Psyko Pepper Eii: Tradocastor
Eie: Katya
Ee: Tiny Tiriembla Eei: Trombi
Eee: Chili

isä:Martan isä on kookas, 175cm korkea rautias trakehner ori, Madeira. Madeira kilpaili aikoinaan esteratsastuksessa kansallisella tasolla, aina 160cm korkeuteen saakka. Hyppäsipä ori myös kerran korkeushyppyluokassa, jolloin puomit kolisivat 185cm korkeudessa. Madeiran kilpailutulokset ovat keskiverrot, eikä ori ollut helpoin hevonen mitä maa päällään kantoi. Madeira siirtyi eläkepäivillään siitoskäyttöön, mutta jo ensimmäisen kauden aikana huomattiin, ettei oriin pää kestä hommaa, joten se myytiin melkein pilkkahinnalla harrastehevoseksi, missä eleli loppuikänsä.

ii: Mister Molekilta löytyi kokoa 170cm ja väriltään se oli ruunikko, rodultaan trakehner. Ori kilpaili Saksassa kansainvälisellä tasolla nuoren ratsastajan kanssa ja kävi myös muutamat Euroopan mestaruuskilpailut hyppäämässä maajoukkueessa. Molekin jalat alkoivat vaivata jo 15-vuotiaana, jonka jälkeen se astui muutaman tamman ja se ruunattiin eläkepäiville.

ie: Sweet Madam oli rautias trakehner tamma, jolta korkeutta löytyi 171cm. Madam oli yksityisomistuksessa, syntyi Saksassa ja kilpaili koko elämänsä lähinnä aluetasolla harrastehevosena. Madam teki pari varsaa, joista toinen oli Madeira, joka tehtiin liisinki sopimuksella ison siittolan kanssa.

emä: Martan emä, Sweetiest Wine oli 165cm korkea, rautias trakehner tamma. Wine aloitti kilpauransa Saksassa, mistä se myytiin melko nimekkääseen siittolaan. Hommat alkoivat kuitenkin rahapulassa luisua pois uomistaan ja Wine monen muun hevosen kanssa joutui viimeiset vuotensa asustella todella kyseenalaisissa olosuhteissa, ennen kuin asiat tulivat päivänvaloon. Wine lopetettiin monen muun siittolasta löytyneen hevosen kanssa, kun vanhan hevosen kuntoutus muodostui melkoisen mahdottomaksi tehtäväksi.

ei: Psyko Pepper oli musta trakehner ori, jonka taival alkoi Hollannista. Ori kilpaili hollantilaisen ratsastajan kanssa lähinnä Keski-Euroopan keskikokoisia kilpailuita, eikä ollut mikään jäätävän suuri nimi. Pepper loisti kuitenkin näyttelyissä ja 170cm korkea ori oli kieltämättä komea näky. Pepperiä käytettiin siitokseen parin kauden verran, jonka jälkeen se jäi ratsastajalleen viettämään eläkepäiviä.

ee: Tiny Tiriembla syntyi Saksalaiseen siittolaan, missä vietti elämänsä varsasta aina loppuun saakka. Tiriembla kilpaili nuoruudessaan nuorten hevosten luokkia esteillä ja tämä 164cm korkea trakehner tamma sijoittuikin ihan kiitettävästi. Varsomistouhut kuitenkin kutsuivat ja suuressa siittolassa rautias tamma teki lähes kymmenen jälkeläistä valloittamaan kilpakenttiä.


Näyttelytulokset

Ei vielä näyttelymenestystä

Kisakalenteri


01.08.2022 / ERJ Kutsu / 130cm / 5/26
03.08.2022 / ERJ Kutsu / 130cm / 4/26
04.08.2022 / ERJ Kutsu / 130cm / 2/26
05.08.2022 / ERJ Kutsu / 130cm / 4/26
05.08.2022 / ERJ Kutsu / 130cm / 3/26
07.08.2022 / ERJ Kutsu / 130cm / 2/26
08.08.2022 / ERJ Kutsu / 130cm / 5/26
10.08.2022 / ERJ Kutsu / 130cm / 4/26


Valmennukset & Päiväkirja

Ulkoasu © Sakkura 2017   /   Kuva © Simone.Com (CC BY-NC 2.0)   /   Taustakuva © Subtle Patterns

Tämä hevonen on virtuaalihevonen